Liikunta on tehokas lääke stressiin

Vuonna 2016 julkaistussa väitöskirjassa tutkittiin liikunnan vaikutusta stressiin työpäivien aikana. Stressiä mitattiin hermoston tilasta kertovan sykevälivaihtelun avulla. Tuskin yllätyt. Tutkimuksessa huomattiin, että liikunta vaikutti suotuisasti stressiin: Suurempi liikunta-aktiivisuus ja parempi kunto olivat yhteydessä matalampaan sykevälivaihtelussa näkyvään stressiin.

Stressi muuttaa kehon toimintaa
Stressi aiheuttaa fyysisiä muutoksia kehossa, ja niinpä stressiä voidaan mitata fysiologisten muuttujien perusteella. Väitöstutkimus löysi yhteyden korkeaksi koetun stressin ja matalamman sykevälivaihtelun välillä. Sykevälivaihtelu näyttääkin olevan toimiva stressimittari.

Työstä aiheutuva liiallinen stressi on monelle harmillisen tuttua. Se tuntuu päässä, mutta aiheuttaa myös fyysisiä reaktioita muuttaen hermoston tahdosta riippumattomia toimintoja. Työstressi johtaa hermoston rauhoittavan eli parasympaattisen osan toiminnan vaimenemiseen ja stimuloivan eli sympaattisen puolen voimistumiseen. Fysiologisesti tämä näkyy sykevälivaihtelun laskuna.

Hermoston kautta vaikuttavien muutosten lisäksi stressi muuttaa hormonitoimintaa. Sympaattinen hermosto reagoi stressiin erittämällä adrenaliinia ja noradrenaliinia, mikä näkyy verenpaineen kohoamisena, sykkeen nousuna ja ääreisverisuoniston supistumisena. Sympaattisen aktiivisuuden lisääntymisen seurauksena verensokeri nousee sekä lihasvoima, soluaineenvaihdunta ja mentaalinen aktivaatio lisääntyvät. Edellisten toimintojen seurauksena kehon syvempien sisäosien lämpötila alkaa nousemaan, mitä hillitään hikoilemalla. Nämä kaikki liittyvät kehon ‘pakenemisreaktioon’; vaaran uhatessa ollaan valppaita ja toimintakykyisiä.

Elimistö alkaa erittämään stressitilanteessa myös kortisolia, mikä palvelee stressiin sopeutumista. Pitkäaikaisessa stressissä hormonien eritys kuitenkin häiriintyy ja stressiin sopeutuminen ei onnistu.

Hyvä ja paha stressi
Kaikki stressi ei suinkaan ole haitallista, sillä negatiivisesti vaikuttavan stressin lisäksi koemme paljon positiivista stressiä. Positiivinen stressi tarkoittaa sekä fyysisiä että psyykkisiä terveyttä edistäviä haasteita, kuten liikuntasuoritukset tai uusi mieluinen työpaikka. Kuitenkin krooninen stressi, oli se sitten positiivista tai negatiivista, on riski terveydelle. Niinpä palautuminen miellyttävästäkin kuormituksesta on tärkeää stressin hallinnassa.

Liikunta parantaa stressinsietoa ja neutralisoi stressin vaikutuksia kehossa
Liikunta aiheuttaa positiivisia muutoksia rauhoittavan hermoston osan (parasympaattinen) toimintaan ja suurentaa sykevälivaihtelua. Säännöllinen liikunta ja hyvä kunto muuttavat elimistön stressireaktioita. Muutokset koskevat sekä liikunnan aiheuttamia että psykologisia kuormitustekijöitä. Säännöllisen liikunnan elimistölle aiheuttama positiivinen stressi nimittäin johtaa biologisiin muutoksiin, jotka auttavat kehoa sopeutumaan liikuntaan ja muihin stressitekijöihin.

Liikunta siis neutralisoi stressin negatiivisia vaikutuksia ja parantaa stressistä palautumista. Paremmassa kunnossa parasympaattinen eli hermoston rauhoittava osa toimii voimakkaammin levossa. Näin haavoittuvuus stressille vähenee ja kuormituksesta palautuu paremmin.

Liikkuja kokee vähemmän stressiä
Liikunta auttaa stressaantunutta monin tavoin. Paremman kuormituksen siedon lisäksi se vähentää stressin kokemista haastavina aikoina sekä yksittäisinä päivinä että pitkällä aikavälillä. Liikuntaa aktiivisesti harrastavat, normaalipainoiset ja hyväkuntoiset miehet kokivat väitöstutkimuksessa vähemmän stressiä työpäivän aikana kuin muut. Lisäksi paljon treenaavilla miehillä ja naisilla työssä koetun stressin määrä oli pientä. Näin ollen suositukset ylittävä liikunnan määrä voi olla hyväksi stressaavaa työtä tekeville. Liikunnan tehoja kannattaa kuitenkin säätää kehon stressitasojen mukaan. Nyrkkisääntönä voidaan ajatella, että stressaantuneena matalatehoinen höntsäily toimii kaikki peliin -treenejä paremmin.

Lähde:
Teksti perustuu Tiina Föhrin liikuntalääketieteen väitöskirjan tuloksiin ja kirjallisuuskatsaukseen.
Föhr (2016). The relationship between leisure-time physical activity and stress on workdays with special reference to heart rate variability analyses. Jyväskylä University.

Teksti: Mia Sinervä ja Mari Stenman Awesome Digi 2017.

Takaisin arkistoon