Salia ja sydänystäviä; Johanna & Heikki

Liikun ystävänpäiväsarjassa pääsemme kuulemaan tarinoita sydänystävistä, joita yhdistää sali, ja vieläpä erityisesti Liikku. Tänään tarinansa meille jakavat Liikun perustaja- ja yrittäjäpariskunta Johanna & Heikki.

Mistä kaikki alkoi?

Johanna merkkasi Heikin jo ala-asteella. Mutta koska Johanna oli vuotta nuorempi, niin eihän Heikki vielä silloin tajunnut, millainen timantti siinä olisikaan ollut tarjolla. Joitakin vuosia myöhemmin Heikki tupsahti veljensä Jussin kanssa pelaamaan squashia palloiluhallille, jonka vastaanotossa Johanna työskenteli. Pasmathan siinä meni sekaisin ja yrittäessään saada Heikille tuoppia täytettyä, Johanna saikin juoma-automaatin totaalisen jumiin. “Jäinpähän samantien mieleen!”, toteaa Johanna. Urheilujuoma-casen jälkeen Johanna ei suinkaan lannistunut, vaan järjesti itsensä myöhemmin samaan baariin, kuin mihin oli kuullut myös Heikin ystäviensä kanssa suuntaavan. Baarissa Johanna sitten “vahingossa” törmäsi Heikkiin, joka pääsi vihdoin asettamaan hurmausvaihteensa seuraavaan pykälään. No, loppu on historiaa, ja tässä sitä ollaan, 35 vuotta myöhemmin. 
 

“Oi ku se on ihana!”

Heikin huumori ja sopivan kiero ajattelutapa ovat aina iskeneet Johannan nauruhermoon. “Nauran myös silloin kun ei todellakaan pitäisi. Tai edes haluaisi”, Johanna mainitsee. Johanna kertoo ihaillen, kuinka Heikki näkee maailman eri tavalla kuin useat muut ja on muutenkin erittäin nopea tilannekomiikassaan. Heikin urheilijan olemus, ruskeat silmät ja muiden huomioon ottaminen ovatkin Johannan mielestä edelleen täysin vastustamaton yhdistelmä. “Sillon, kun hänet kouluaikoina merkkasin, oli merkitystä tietenkin myös pitkällä ruskealla heittoletillä, sinisellä satiinipusakalla ja Heikin mainosjakelutienesteillä ostamallaan Honda Monkey-mopolla. Hän oli ehdottomasti Kastellin coolein seiskaluokkalainen!”

Sananen yhdessä työskentelystä

Johanna ja Heikki kertovat, että parhaimmillaan yhdessä työskentely on ihan parasta, ja pahimmillaan melkein sietämätöntä. Heikki tosin huomauttaa, että Johannan kanssa työskentely on äärimmäisen helppoa, kunhan muistaa tehdä kuten Johanna sanoo. Johanna kuvaileekin itseään aikamoiseksi kontrollifriikiksi, joka haluaa olla kaikesta kartalla, kun taas Heikillä on rennompi ote asioihin. Johanna tarkentaa, että niin kauan kuin Heikki saa itse vastata oman vastuualueensa asioista, niin asiat sujuvat erittäin hyvin. “Oleellista on, että isoista asioista ajatellaan samalla tavalla”, alleviivaavat molemmat. Yhdessä työskentelyn hyviä puolia on ehdottomasti myös se, että lähes päivittäin pääsee toisen kanssa yhdessä lounaalle!
 

Ruoasta puheen ollen…

Johannan kanssa arkea jakaessa esiin nousee Heikin mukaan yksi oleellinen asia: Ruoka. Johannalla onkin tapana suunnitella päivää tarkasti ennakkoon, huomioiden säännölliset ruoka-ajat. Tässä ei Heikki tietenkään pistä hanttiin. “Elo Johannan kanssa on varsin seesteistä, kunhan sen pitää kylläisenä”, Heikki naurahtaa. Usein lähtö-tohinoissakin Johanna saattaa vielä todeta, että pitäisikö sitä vielä vähän jotain pientä haukata, ettei tule sitten nälkä. 
 
Heikki muisteleekin nauraen kertaa, kun oli lähdössä hakemaan Johannaa hevostallilta hieman myöhässä ja arvasi, että perillä odottaisi hieman kiukkuinen mielitietty. Heikki ei onneksi jäänyt neuvottomaksi, vaan tekaisi kotona ruisleivän, heitti väliin juustoa ja nappasi sen matkaansa. Perille päästyään Johanna odotti Heikkiä tallilla kulmakarvat kurtullaan. Heikki ajoi Johannan vierelle, piti ovet säpissä, raotti ikkunaa ja totesi “Syö tuo eka ja katellaan sitten sitä kyytiä”. Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että kotimatka sujui pienen ruisleivän ja rakkauden eleen jälkeen varsin leppoisasti, eikä myöhästymistä mainittu sanallakaan. (On se pelimies tuo Heikki. Edelleen.)

Vakka kantensa valitsee ja vastakohdat viehättää?

Johanna ja Heikki kertovat olevansa hyvinkin erilaisia. Johanna on tietyistä asioista selvästi tarkempi ja Heikki taas rennompi ja suurpiirteisempi. “Vaikkakin välillä kova poika stressaamaan”, lisää Johanna. Heikkikin tunnustaa, että tiettyjä asioita hän jaksaa viilata liki loputtomiin ja tällöin Johanna saattaa lyödä faktaa pöytään siitä, onko yksityiskohta kokonaisuuden kannalta oleellista vai ei. Tässä asiassa Johanna nimittäin on Heikin mielestä aika haka: Kokonaisuuksissa, ja siinä, ettei asioita tehdä mututuntumalla vaan johonkin pohjaten. 
 
Heikki on ehdottomasti pariskunnan ekstrovertti, jolla on paljon tuttavia ja joka nauttii keskusteluista erilaisten ihmisten kanssa. Johanna introverttina sen sijaan tarvitsee paljon myös omaa aikaa. Työn vastuualueitakin on jaettu niin, että Johannan ollessa erittäin tehokas ja hyvä kokonaisuuksien hahmottaja, on Johanna keskittynyt yrityksen johtamiseen, kun taas Heikki, joka on käsillä tekevä käytännön tyyppi, vastaa nimenomaan puitteiden tasalaatuisuudesta. Heikillä onkin aina autossaan työkaluja ja varaosia eri laitteisiin. Maton korjauskin Liikun toimipisteissä onnistuu ihan milloin tahansa! “Yhdessä me ollaan kyllä tosi hyvä tiimi”, toteaa pari yhteen ääneen. 

Omistatte siis kuntokeskusketjun yhdessä. Treenaatteko myös yhdessä?

“Me ei IKINÄ treenata yhdessä, mutta menemme kyllä usein yhdessä treenaamaan!”, toteaa Johanna ytimekkäästi. Sekä Johannalla että Heikillä on omat kuntosaliohjelmansa ja he toteuttavatkin niitä varsin itsenäisesti. Molemmat käyvät kerran viikossa Liikun valmentajan, fysioterapeutti Päivi Kososen kanssa treenaamassa liikkuvuutta ja kehonhallintaa (eri aikoina totta kai!) ja se on ollut molemmille sekä mieluista että hyödyllistä. Kotona onkin kiva jälkikäteen hieman vakuutella toiselle sitä, kuinka ilmiömäisen hyvin treenisessio olikaan itsellä mennyt. 
 
Joitakin vuosia sitten Heikki ja Johanna pelasivat yhdessä myös tennistä, sulkapalloa ja squashia (ja olivatkin aika tasaväkisiä), mutta koska Johannan sietokyky häviämiseen on lähes olematon, ja Heikiltä taas löytyy taidon sijaan enemmän sinnikkyyttä, niin näissä ei parisuhteen kannalta jääty juurikaan plussan puolelle. Nämä lajit ovatkin jääneet viime aikoina hieman vähemmälle. 

Parhaat yhteiset muistot Liikun historiasta

1. Perustamispäätös: Johannan mieleen on jäänyt se, kun Liikun perustamista pohtiessa Heikki kysyi Johannalta: “Miksi ihmiset eivät tulisi? Meillä on loistavat tilat ja laitteet sekä markkinoiden paras hintalaatu-suhde?” Ja kun Johanna ei osannut vastata, niin seuraavana päivänä he kävivät allekirjoittamassa vuokrasopimuksen Limingantullin tiloista.
2. Ensimmäinen Liikku: Asiakkaiden palveleminen kahdestaan ensimmäisessä Liikussa, Oulun Limingantullissa. Johanna vastaamassa asiakkaiden sähköposteihin toimistossa ja Heikki opastamassa (ja naurattamassa) asiakkaita salin puolella. 
3. Alasintien Liikun laajentaminen: “Oltiin juuri saatu Alasintien Liikun laajennus valmiiksi ja huhkittu salilla koko yö. Siinä klo 5.00 aamulla sitten istuttiin Alasintien portailla kahvilla, katsottiin auringonnousua ja todettiin yhteen ääneen, että tulipahan taas siisti. Asiakkaita alkoi saapua ja kukaan ei tiennyt mitä sisällä odotti. Siinä aamussa oli jotain maagista. Johannan kanssa sain senkin hetken jakaa ja se oli kyllä hienoa. Ja ainiin…. Olihan siinä tuo meidän Jussikin, mutta sehän onkin vähän niinku samaa perhettä”, muistelee Heikki. 
 

35 vuoden kokemuksella, mikä on toisessa parasta?

Johanna Heikistä:

"Heikki on koko meidän perheen peruskallio. Aina luotettava, aina läsnä ja aina valmis auttamaan. Heikillä on loistava huumorintaju ja hänen tilannekomiikkansa on aivan vertaansa vailla. Heikki on älykäs, empaattinen, sitoutunut ja vielä maailman paras isä ja aviomies. Kun tähän vielä lisää, että Heikki on aikaansaava ja kaiken lisäksi vielä mukavan näköinen, niin aikamoisen supertyypin oon aikoinani onnistunut nappaamaan! Kaiken kukkuraksi Heikki on tosi reilu, pitkämielinen, hauska ja luotettava. Heikin seurassa voin olla täysin oma itseni. Nyt kun takana on 35 vuotta yhdessä niin alamme jo tuntea toisiamme aika hyvin. Heikki on kyllä aika ihqu."
 

Heikki Johannasta: 

"Johanna monesti sanoo, että mä olen sellainen luottopakki. Minä taas totean, että Johanna on mun oma kallioni. Siihen voin luottaa aina ja sitä vasten nojata. Niin töissä kuin muutenkin. Johanna on upean määrätietoinen ja meillä on aivan tosi mahtavat yhteiset lapset. Johannan rakkaus rutiineihin on myös mun pelastus! En ole ihan varma muistaisinko edes syödä, ellei Johanna olisi huolehtimassa asiasta. Yhteinen kiero huumorikin pitää tietysti meidän arjen aika mukavana. Se, että se nauraa mun jutuille on aika jees.  Ja onhan meillä nyt sitä kemiaakin! Sitä ei voi kieltää. "
 

Arjen rakkauden tekoja

Tätä juttua tehdessä, Johanna ja Heikki muistavat mainita useaan kertaan, kuinka kiero huumori yhdistää, päivästä toiseen. Molemmat toteavat, että myös isoja ja vakavia asioita on usein helpompi käsitellä huumorin avulla ja niin kauan kuin nauru raikaa samoille asioille, niin asiat ovat hyvin. Johanna mainitseekin kuinka usein odottaa pääsevänsä kertomaan Heikille jonkun hauskan sattumuksen tai huonon vitsin. Ja Heikki muistaa kaupassa käydessään ostaa jääkaappiin aina appelsiinimehua, vaikka ei itse sitä juo lainkaan. “Se on sellainen kiva rakkauden teko.” On Heikki nähty pariin otteeseen myös Johannan toisen kodin luona, hevostallilla, aitaa korjaamassa. Vaikka se homma ei varmasti aina huvitakaan. 

“Välillä tulee sellainen mahtava hyvänolon tunne ihan pelkästään siitä, että olemme Heikin kanssa mahdollistaneet kivat treenipuitteet, reiluilla ehdoilla jo tosi monelle suomalaiselle. Ja se, että saadaan yhdessä tehdä töitä alalla, jonka palveluita ihmiset käyttävät vapaa-aikanaan ja vapaaehtoisesti, tarkoittaa pääsääntöisesti sitä, että saadaan olla tekemisissä hyväntuulisten ja energisten ihmisten kanssa. Se on tosi palkitsevaa.”
-  Johanna ja Heikki